HAPPY B-DAY #40

#40 Aijaliisa Torkkeli täyttää tänään 20-vuotta!!!

Kooste ottelusta FBT Karhut Naiset Edustus- PIsku 16.11.2014

Pohdintoja ja mielipiteitä maalivahdin merkityksestä joukkueessa

Kentän laidalta peliä on aina helpompaa seurata kokonaisuudessaan, kuin itse kentällä pelattaessa. Pelaajilla ei ole silmiä selässä, joten se, joka kentällä pystyy helpoiten ja parhaiten seuraamaan pelinkulkua, vastustajien kuvioita ja ennakoimaan mm. tulevia hyökkäyksiä on maalivahti. Karhuilla maalivahdit ovat aika-ajoin pyrkineetkin peliä ohjaamaan, ja se on äärimmäisen hyvä ja tärkeä asia. Pitää myös muistaa, että maalivahti on joukkueesta ainoa pelaaja, joka saa pelata palloa käsin, joten niitä KÄSIÄ pitää käyttää, läpi koko pelin. Joukkuetta saa, ja pitää auttaa! 

Itse olen kiinnittänyt positiivisesti huomiota muutamankin maalivahdin pelitapaan, ja kokonaisuuteen:

Hyvää pelinlukua, käsien käyttöä, hyvää liikkuvuutta – tässä muutama mielestäni tärkeä poiminta. Mitä laajemmin liikkuu alueellaan, ja käyttää jalkojen lisäksi niitä käsiä korkeuden ja leveyden lisäämiseen, sitä suuremman osan takana olevasta maalista peittää. Tämä on matemaattinen fakta. Itse aikoinani maalivahtina pelatessani ymmärsin tuon asian tärkeyden, etenkin oman joukkueen puolustuksen, ja keskikenttäpelaamisen kannalta.

Kotipelejä seuratessa on kyllä tullut huomattua, miten maalivahti jos toinenkin, pelin jo omassa päädyssä pyöriessä, suoraan sanottuna ISTUU oman maalinsa edessä, tai nojailee käsiinsä lattiaa vasten polvillaan istuen ja PAIKALLAAN. Ja sitten vielä se olematon käsien käyttö!! Mitä oikein on tapahtunut? Kun niillä käsillä voisi peittää valmiiksi sitä maalin yläosaakin, mutta ei... Jalatkin kyllä toimivat niitä maata pitkin tulevia vetoja vastaan jos kiire tulee, se kerrottakoon! Korkeat pallot voi poimia vain käsin! Tätä paikallaan kökkimistä ja maalin peittämättä jättämistä mä en vaan voi ymmärtää. Maalivahti on pelissä se, joka juoksee vähiten, niin pitääkö sen herra isä vielä oikein istua pelin aikana? Maalilla voi, ja PITÄÄ liikkua silloinkin, kun sitä ”jo syntynyttä paniikkia” ei vielä ole. Välillä on jopa tuntunut, että tolppien välissä on täysin kädetön, ja lisäksi vielä puolijalatonkin veska. Ihan kuin olisi opeteltu pelaamaan kädet vartalonmyötäisesti. Miten torjut käsillä yllättäen kohti yläpesää tulevan pallon, jos nojailet niillä lattiaan hyökkäyksen ollessa käynnissä, ja käytät niitä lähinnä ryömimiseen? -Aivan: Tuurilla!

Toinen suurempi puute monella maalivahdilla on se, että se vähäinenkin liikkuminen, mikä tapahtuu, tapahtuu tasan maalitolppien välissä. Siinä kyllä riittäisi tilaa liikkua, enemmänkin kuin vain se ”oma pyhäalue”, ja kuten jo aiemmin mainittu, mitä enemmän kerkiää tulla vastaan, sitä suuremman alueen takana olevasta maalista peittää. Toimiessaan tämä pakottaa vastustajan myös joko laukomaan tai syöttämään jo kauempaa, sillä eihän pelaaja voi maalivahdin läpi juosta. Tällaisia ylämummoja olisi muutaman joukkueen häkkiin suhteellisen helppo vedellä, koska niin moni maalivahti kököttää lähestulkoon maalin sisällä, jopa vielä silloinkin kun ollaan jo hyökkäysalueella tai laidasta tulossa.

Tämä vaatisi siis sitä kuuluisaa treeniä, treeniä ja treeniä – Omiin kaukovetoihin vauhdista voimaa ja tarkkuutta, ja maalivahdille harjoitusta niiden nappailuun ja pelin avauksiin, ja lisää rohkeutta peliin. Jos näitä vastustajan (onnistuneita) kaukovetoja saisi napsittua enemmän suoraan oman veskan hanskaan, tai vähintäänkin ohjattua torjumalla muualle kuin suoraan keskelle, vähentäisi tämä teoreettisesti sitä naisille kuuluisaa ”räiskimistä maalin edustalla”. Tämä taas loogisesti vaikuttaisi myös omaan kokonaispeliin. 1.divisoonan maalivahtitasossa (kuten jo ihan joukkueiden kokonaisuuksissakin) on niin paljon tasoheittelyä, että juuri siitä syystä muunmuassa maalivahtipelille jääkin yllättävän suuri rooli. Joukkuelajihan tämä on, ja sen ollakseen pelinä toimivaa, on jokaisen yksilön tehtävä kaikkensa, ei itsensä, vaan joukkueen eteen.

Tällä kaudella monella joukkueella puolustus on kirjaimellisesti sanonnan mukaan ”hidas, mutta kankea”, ja meillä taas tuntuisi olevan nopeitä kipittäjiä hyökkäyspuolella, joka antaisi tietenkin veskalle enemmän tilaisuuksia myös niihin kuuluisiin pitkiin avauksiin, ja täten mahdollisuuksia esim. nopeisiin 1-1 tai 1-0 tilanteisiin, ja tietenkin niistä seuraaviin jatkotilanteisiin. Kuten kaikki, tämäkin vaatii tietenkin terveen järjenkäytön lisäksi myös hyvää pelinlukutaitoa. Sivustaseuraajan kun on niin helppo sanoa, että tilaisuuksia on kyllä ollut. Tosin, tällä kaudella olenkin positiivisesti yllättynyt siitä, että pitkiä avauksia on lisätty. Täydellinen pitkä avaus on mielestäni luja (vrt.nopea), matala, viivan tuntumaan. Treeniä vaan lisää, ja voilà!! Kun laitapelaaminenkin on hallussa, on tällaisella taktikoinnilla helppo nopeasti muuttaa pelin suuntaa, ja ”juoksuttaa” vastustajaa ja joissakin tapauksissa ”sekoittaa urakalla pakkaa”. Toimiessaan tällaisen taktiikan lisäys peliin toisi meille lisää plussaa ja saattaisi joukkueen jos toisenkin kyllä varmasti pulaan. Onhan näitä jo tällä kaudella nähtykin: kun homma toimii, verkko heiluu...

Karhunaiset ovat kehittyvä, potentiaalisia pelaajia omaava joukkue, jossa suuri ikäjakauma varmasti on myös plussaa. En ole ollut kärpäsenä katossa, mutta vaikuttaisi, että joukkuehenki on kohdillaan, ja tytöt pystyvät mihin vaan, kunhan asia kerrallaan saadaan kohdilleen.

Teksti saattaa kuulostaa itsekkäältä näin ex-maalivahdin suusta, mutta ei tässä vielä kaikki, pohdintoja on tulossa lisää ;) Eikä pelkästään maalivahdeista :D

Muistakaa, edelleen nämä ovat vain meidän näkemyksiämme. 
Is this fact or fiction? -It's your choice... ;)

© #Sqck

JoKa v. Karhut 30.11.2014

1.ERÄ
Tänään maalilla on Katja Lehtonen.
Karhut hädin tuskin ehtivät asettua Joutsenon kaukaloon, kunnes JoKan Elina Suutari vippaa pallon Katja Lehtosen selän taakse. (ajassa 03:12). Muutama minuutti tästä Andrea Gerdes ottaa 2 minuutin rangaistuksen JoKalle mailaan lyömisestä tai potkaisemisesta. Peli tuntuu olevan ilmeisen rajua, tai sitten tuomarit ovat pillit huulilla huvin vuoksi, sillä ajassa 08:19 Karhujen Inari Aarola ottaa rangaistuksen samaisesta syystä. Molemmat joukkueet kestävät alivoimansa. Seuraavaksi JoKan Noora Heikkilä huitoo itselleen korkeasta mailasta kakkosen ja eikun penkille. Rangaistus ei Joutsenon menoa muuta, eikä aikakaaan joukkueen palattua täysilukuiseksi, kun Liisa Laapio, lapioi pallon maalin, Johanna Partisen syötöstä. Ensimmäiselle katkolle lähdetään siis 2-0 JoKan johtaessa.

2.ERÄ
Karhut tuntuvat olevan ahdingossa ja peli on rajua. Ella Ahtiainen ottaa joukkueelleen taas yhden kakkosen lisää, ajassa 21:36 (syy: mailaan painaminen tai sitominen). Jälleen Karhut kestää alivoiman, mutta ajassa 29:29, Johanna Partinen antaa passin ja Elina Suutari ei erehdy, tilanne on nyt siis 3-0. Miten ollakkaan ajassa 34:02 taas on yksi karhuleidi rangaistuspenkillä. Tällä kertaa Heli Kuusiluoto, mailaan lyömisestä tai potkaisemisesta. Tätä alivoimaa Karhulauma ei enää kestä, vaan taas on Liisa lapioimassa pallon karhun pesään. Ylivoima maalin teki siis Liisa Laapio, Charlotta Seppäläisen syötöstä ajassa 35:32. Harmillisesti Vastustaja johtaa siis jo 4-0. Ajassa 36:11 maalitykki Kaisa Marttila saa tällättyä pallon vihdoin vastustajankin verkkoon, syöttäjäksi merkitään Heli Kuusiluoto. Näitä vain oli vaadittu tänään lisää. Reilu minuutti tästä Heli Kuusiluoto ottaa taklaamisesta itselleen rangaistuksen, näitä EI kaivattu yhtään enempää. Joko joukkue on ahdingossa, tuomarilinja on perseellään tai molemmat.

3.ERÄ
Hetki sitä ehdittiinkin jo toivoa, että Karhun raivolla vielä kavennuksia tasoitukseen asti isketään, mutta näyttää siltä että Liisa Laapion lapioinnit eivät vain mene maalista ohi. Ajassa 51:32 Siis JoKan viides maali. Rytinä ja ryske jatkuu, sillä Tiia Pajunen ottaa rangaistuksen muutama minuutti JoKan maalin jälkeen, syynä jälleen mailaan lyöminen tai potkaiseminen. Ajassa 57:28 JoKa ottaa aikalisän, mikä nyt on vähän hifistelyä, mutta saapahan Karhut samalla hetken hengähtää ja suunnitella vielä iskua. Heti JoKan aikalisän jälkeen Lyylimaija Toivola päättää, että eihän me tänne vain yhtä maalia tultu tekemään. Karhuille siis toinen maali ajassa 57:34, syöttäjänä Julia Hirvikoski. Viimeisellä minuutilla, 59:31 Madeleide Heiskanen parantaa joukkueensa maalisuhdetta ja laukoo JoKan kuudennen ja koko ottelun viimeisen maalin.

 Peli päättyi siis ikävästi Karhujen tappioon 6-2.  

©Liluka

Sudet-Karhut 29.11.2014

1.ERÄ
Pelin ensimäisen maalin iski Karhujen Kaisa Marttila, kun ottelua oli kulunut vain 3:27.


2.ERÄ
Toista erää ehdittiin pelaamaan vain reilut neljä minuuttia, kun Sudettarien Iina Tiitinen ottaa rangaistuksen vaarallisesta pelistä. Tästähän Karhulauma innostui ja Terja Lepistön syötöstä ja jälleen Kaisa Marttilan viimeistelyn toimesta syntyi ylivoimamaali. 
Ajassa 30:11 Susien Heli Nokelainen saa kavennettua tilannetta, mutta reilut kaksi minuuttia myöhemmin Ilona heinilän syötöstä on hyötyä ja Terja Lepistö yllättää Susien Emmi Pölösen.Tilanne on on siis 1-3 Karhuille. Ehtii kulua vain pari minuuttia ja pallo on yllättäen Karhujen verkossa. Susien Iina Tiitinen (joka siis aikaisemmin kärsi jäähyn) onnistui yllättämään Milla Halmeen. Ajassa 38:49, Marianna Tynkkynen ottaa vielä jäähyn. Erän päätyttyä tilanne on siis 2-3, edelleen Karhuille.


3.ERÄ
Ajassa 44:53 Heli Kuusiluoto saa syötön Inari Aaroralta ja maalihan siitä syntyy, samassa ajassa Marianne Tynkkynen ottaa jäähyn (mailaan lyöminen tai potkaiseminen). Sudet käyttää ylivoiman hyväksi ja Nelli Alanko iskee maalin Iina Tiitisen syötöstä, ajassa 45:20. Perus karhuluonnehan ei muutamasta maalista masennu, vaan jatkaa leuka pystyssä, kuten tässäkin tilanteessa. Minuuttia myöhemmin Sini Valtanen päättää Kaisa Marttilan syötöstä varmistaa johtoasemaa ja iskee Karhujen viidennen maalin. 13 sekuntia myöhemmin Iina Tiitinen nappaa pallon Karhun pesään ja tilanne kavenee jälleen neljään-viiteen. 
Tässä vaiheessa Sudet ottavat aikalisän. 
Aikalisästä kului vain 18 sekuntia, kun Tiia Pajunen kuittaa Karhuille yhden maalin lisää, yllättäen syöttäjänä toimi taas Kaisa Marttila. Ajassa 58:05 Sudet ottavat maalivahdin pois ja sehän kostettiin. Ilona Heinilä syöttää ja Heli Kuusiluoto saa lyödä pallon tyhjiin. Tämän jälkeen Karhut käyttävät aikalisänsä. 
Ajassa 59:49 Katariina Hujanen tekee heidän viidennen maalinsa, Heli Nokelaisen syötöstä. Tästä vain kuusi sekuntia ja Terja Lepistö saa tilaisuuden lyödä pallon tyhjään maaliin, tästä syöttöpiste Inari Aarolalle. Tämä oli siis Karhujen kahdeksas- ja voittomaali!

Kaiken kaikkiaan peli oli ilmeisesti haasteellinen, mutta ompahan ainakin yksi haaste voitettu ja ainahan se voitto makealle maistuu :)
Tästä on siis hyvä jatkaa huomiseen koitokseen JoKaa vastaan.

©Liluka

Viimeisiä kotipelikuulumisia ja pohdintoja alkaneesta kaudesta

Näin kun on jo useamman kauden Karhujen pelejä seurannut, niin kehitystä mielestäni suuntaan jos toiseenkin on tapahtunut. Pelaajia on vaihtunut aika läjä, ja jo pelkästään se lienee sekoittaneen pakkaa, vähän liikaakin. Nihkeästi alkanut alkukausi oli juuri paranemaan päin kun 15-16.11.2014 saatiin kotipeleissä tuplapotti, mutta jo muutenkin loukkaantumisista kärsineet Karhut joutuivat kokemaan yhden menetyksen lisää, kun PIskua vastaan sunnuntaina 16.11.2014 Sorila loukkaantui, ja kausi on hänen osaltaan nyt pulkassa. Jalka rysähti kyllä niin hurjasti, että meinas omakin sydän pysähtyä.”Eturistiside katkennut, kierukka repeytynyt, ja kaikki mahdolliset nivelsiteet menneet. Leikkaus edessä ja 9 kuukautta pallo- ja kontaktilajikieltoa.” Onneksi molemmat koivet ovat edelleen silti tallessa. Ei nallesta onneksi kertalaakista jalatonta tehdä, se vaan istuu sitten hetken mättäällä syömässä marjoja :) Harmittaa kyllä niin perkeleesti, kun on nyt yksi tärkeä ”syöttö- ja laukaisutykki” vähemmän.

Tällä kaudella 1.divariin on tietenkin noussut taas uusia joukkueita, ja kuten jo mainittu, Karhuissakin muutoksen tuulet ovat puhaltaneet, joten ehkä se yhteinen pelisävel vaan tosiaan on vielä hukassa, mutta varmasti suuren työnalla. Viime kauteen nähden tämä kausi on ollut suoraan sanoen pettymys, mutta nyt vaan reeniä reeniä... Ja ainakaan meidän fanien volyymitasoon se ei millään muotoa vaikuta :D Vaikka oltaisiin sata maalia tappiolla, pelataan kunnialla loppuun. Hymy korviin, ja tukka tötterölle! :) Jokaisessa ottelussa nyt vaan on niin, että toinen voittaa, toinen häviää, ja sen perusteella jaetaan pisteet. Eikä nyt mitään tasapelimussutuksia. Aina ei ole kysymys siitä kumpi on parempi joukkue varsinaisessa ottelussa, mutta jos ottelussa ei pelata joukkueena lainkaan, on silloin aina tyydyttävä olemaan se toinen osapuoli, joka EI poistu areenalta tanssahdellen. Kuitenkin joukkueen henkisen hyvinvoinnin kannalta tarvittaisiin niitä voittoja. Jos joukkue aina häviää, on vaikeaa lähteä suurella sydämellä ja 100% tsempillä seuraavaan peliin, ja peli peliltä pienemmätkin asiat alkavat vaan masentaa enemmän ja enemmän. Jokainen kausi päättyy kuitenkin samalla tavalla: kolmella on mahdollisuus nousta liigaan, kolme putoaa sarjan alemmas. Miten ikinä Karhujen taival eteneekään, tarvitaan sekä joukkue-, että yksilökehitystä, taistelutahtoa, yhteishenkeä, viimeistelyä. Kun kaikki ovat tehneet parhaansa, pitäisi olla syytä hymyyn. Numerot ovat vain numeroita. 1.divari on nyt ja tässä, ja siellä taistellaan.

Syöttelypelissä parannusta on tapahtunut. Ainakin edelliseen kauteen verrattuna on pyritty syöttämään huomattavasti monipuolisemmin ja rytmikkäämmin, mutta tuntuu, että maalintekijöitä uupuu ja viimeistely on ollut jokseenkin puutteellista, ehkä hätäistä olisi oikea termi. Viime kausilta tuttua ”ryskettä ja ryminää” ei myöskään ole nyt nähty läheskään niin paljon kuin ennen. Enkä tarkoita vastustajan murjomista ambulanssin kyytiin, vaan lähinnä sitä ”mä vittu haluan sen pallon!” -meininkiä. Torkkeli on myös joutunut olemaan sivussa kentältä, joten silläkin varmasti lienee oma vaikutuksensa. Toki, kausi on käynnissä, ja aikaahan on vielä järjestää vaikka minkälaista yllätystä ;)

Hyökkäyspelissä toivoisimme näkevämme tulevaisuudessa lisää muunmuassa ”one-timereita”, nopeita seinäsyöttöjä, ja vähemmän yksilökikkailua, koska ainakin näin 1.divisioonassa tuntuu monella joukkueella olevan suuria puutteita maalivahtipelissä, ja todella moni joukkue lähettää aina kaksi pelaajaa yhden pallollisen pelaajan perään. Sen lisäksi, että maalivahdit ovat usein täysin hakoteillä jo muutenkin, asettuu koko vastustajan joukkue (tai no 3-4 pelaaja vähintään) samaan linjaan maalin edustalle, jolloin maalivahti ei näe juuri mitään, mistään (tämäkin täysin käsittämätöntä kun puhutaan tämän tason salibandysta). Näin meille jää, kuin tilauksesta, tilaa muulle rakentavalle, kuin sille maalin edessä kikkailulle, esimerkiksi kunnon kaukopommeille laidoista. Kulmapelaamiseen rohkeutta lisää ja viivan tuntumaan tarkkoja syöttöjä. Ja tämä vain siis täysin IMO.

Usealla joukkueella on myös ollut vaikeuksia käynnistää omia hyökkäyksiään. He toistavat samaa kuviota kerta toisensa perään, joko saaden sen toimimaan, tai sitten ei. Ehkä yksi viidestä hyökkäyksestä saattaa olla jotain uutta sohimista ja usein peli kilpistyy pyörimään keskialueelle. Lisää tarkkaa karhunsilmää peliin, ja moni joukkue on pulassa! Oma mielipiteeni on se, että sarjataulukon kärjessä ovat tällä hetkellä ne joukkueet, jotka peleillään ovat sijoituksensa täysin ansainneetkin. Mutta tiedän, mä niin tiedän, Karhut tulevat vielä! Olemmehan sentään ainut karhulaji, joka ei talviunia nuku! Tämä ei vielä ole salibandyliigaa, mutta teoreettisesti vain askeleen perässä. Ei tässä mitään kouluasählyä ole tultu pelaamaan tai katsomaan.

Go girls! FBT Karhut on joukkue, jota on ilo kannattaa! Välillä tuntuu kuin olisi itsekin kentällä mukana, se on tunne jota on vaikea millään korvata! Kiitos!!

©#Sqck

KARHUJEN VIERASVIIKONLOPPU LÄHENEE....

29.11.2014

Aluksi matka vie kohti Kouvolaa, jossa vastaan asettuu Sudet.
Sudet ovat siis tällä kaudella ensimmäistä kertaa 1.divisioonassa, eikähelpolta ole taival näyttänyt. Sudettaria on läpi kauden vaivannut kokoonpanojen kasaan saaminen. pienet loukkaantumiset, sairastelut, työ- ym. esteet ovat laittaneet valmentajan kovaan paikkaan ja joka otteluun on jouduttu tekemään muutoksia. Tosin he vahvistivat joukkuettaan kun liigapelaaja (entinen joukkue NST) Maria Utti puki Sudettarien paidan ylleen.

"Maria tuo joukkueeseen kokemusta ja on erittäin monipuolinen pelaaja. Tärkeä lisä joukkueeseen tässä hieman vaikeassa tilanteessa." Kommentoi joukkueen valmentaja Marko Virtanen.








Uskomme Karhulauman taisteluhalukkuuden kasvaneen viimeisten kotivoittojen myötä ja tiedämme, että kunniallista voittoa Kouvolasta lähdetään hakemaan. Sarjataulukon pistetilanteen huomioiden ja seuraavaa peliä ajatellen voitto tulisi erittäin hyvään saumaan.


30.11.2014

Seuraavana päivänä joukkue matkaa Joutsenoon ja vastassa on luonnollisesti Joutsenon Kataja. Joukkue on pelannut pelinsä suhteellisen tasaisesti, kahdeksasta ottelusta, viiden pelin pisteet on talletettu pankkiin, joten eipä sitä surkeaksi suoritukseksi voi kutsua. JoKa on myös suht tuore tulokas divarissa, sillä he aloittavat nyt vasta toisen divarisarjakautensa. Karhuilla se on taas sitten mennyt juuri päinvastaisesti, kahdeksan peliä, kolme voittoa ja viisi häviötä. Nyt kun kahdesta viimeisestä ottelusta pisteet otettiin kotiin, on tästä hyvä hyvillä mielin jatkaa ja valmentajan kanssa hoitaa kuviot, syötöt ja VEDOT kuntoon.



Kaikki seuraamaan tulospalvelusta tilannetta molempina päivinä: http://pojot.fi/naisten1div/

Miten kaikki alkoi, keitä olemme ja mitä oikein teemme?

Tätä blogia kirjoittavat ”Liluka” ja ”Sqck”. Olemme entisiä salibandyn harrastajia, nykyisin katsomon puolelta kannustavia faneja, isolla F:llä. Salibandy on lajina meille erittäin rakas, ja vaikka olemme molemmat joutuneetkin fyysisesti salibandyn pelaamisen lopettamaan syystä tai toisesta vuosia sitten, on siitä oikeastaan viime vuosien aikana kehkeytynyt, lähinnä FBT Karhujen naisten edustusjoukkueen ansiosta, kuitenkin aivan uudenlainen harrastus. Molemmat haluaisimme tietenkin vielä takaisin pelikentän puolelle, mutta se kun ei ole mahdollista, on tyydyttävä pysyttelemään laitojen ulkopuolella, mutta silti hallin sisällä. Sitäpaitsi, olemme iloisia saatuamme tittelin ”6.kenttäpelaaja”, sillä mennään. :)

Karhunaisten taivalta on seurattu jo useita kausia, ja aloitimme aluksi ihan omaksi iloksemme kuvailemaan naisten 1.divisioonan kotipelejä, joissa säännöllisesti käymmekin kannustamassa Karhuja. Kotona on tullut aikaisemmin värkkäiltyä videoita kavereille, joten mieleen poppasikin ajatus, josko ”kärsivällisyys” riittäisi ottelukoosteiden tekoon. Lopulta kaikkien miljoonien teknisten ongelmien jälkeen homma alkoi joten kuten sujumaan.

Tässä blogissa siis pääsääntöisesti kerromme omia näkemyksiämme kotipeleistä (jos joskus ollaan paikan päällä muuallakin, toki sitten niistäkin), ja liitämme videokoosteita otteluista, sitä mukaa kun kiireiltä keritään. Korostamme, että näkökulma saattaa usein olla hyvinkin sarkastinen, eikä ketään ole tarkoitus loukata millään tavalla. Kaikki teksti perustuu ainoastaan omiin ajatuksiimme, emmekä missään nimessä halua antaa kuvaa, että jollain tapaa olisimme lajin asiantuntijoita, selostajia, kommentaattoreita, valmentajia, pelaajia tai tuomareita. Totuus on, että me valitamme, mussutamme, ärsytämme ja kiroilemme, mutta kuten pelissäkin: jos pelaat, noudatat sääntöjä, jos taas et pelaa, sääntöjä ei ole ;) Päällimmäinen tarkoitus on aina tsempata. 

Motto: ”Katotaanko vittu vaikka nauhalta??!!”

Kärsivällisyyttä, be patient, näissä hommissa voi (ainakin meidät tuntien) kestää...

                          









 MUST  WATCH!! #11

muistakaa kattoo isona, niin saa paremman kuvanlaadun

Karhut Naiset edustus vs. ÅIF 19.10.2014

Mitä tästä oikein voi sanoa. ÅIF tuli vieraisiin, tykitti maalit verkkoon ja näin ollen myös vei pisteet Sipooseen. Karhuissa varmasti jokainen yritti parhaansa, mutta tällä kertaa se ei tuottanut tulosta, kuin kahden maalin verran. Sipoolaiset sen sijaan paukuttivat 9 maalia.

Loppuun asti omia kannustettiin ja tullaan jatkossakin kannustamaan!