Viimeisiä kotipelikuulumisia ja pohdintoja alkaneesta kaudesta

Näin kun on jo useamman kauden Karhujen pelejä seurannut, niin kehitystä mielestäni suuntaan jos toiseenkin on tapahtunut. Pelaajia on vaihtunut aika läjä, ja jo pelkästään se lienee sekoittaneen pakkaa, vähän liikaakin. Nihkeästi alkanut alkukausi oli juuri paranemaan päin kun 15-16.11.2014 saatiin kotipeleissä tuplapotti, mutta jo muutenkin loukkaantumisista kärsineet Karhut joutuivat kokemaan yhden menetyksen lisää, kun PIskua vastaan sunnuntaina 16.11.2014 Sorila loukkaantui, ja kausi on hänen osaltaan nyt pulkassa. Jalka rysähti kyllä niin hurjasti, että meinas omakin sydän pysähtyä.”Eturistiside katkennut, kierukka repeytynyt, ja kaikki mahdolliset nivelsiteet menneet. Leikkaus edessä ja 9 kuukautta pallo- ja kontaktilajikieltoa.” Onneksi molemmat koivet ovat edelleen silti tallessa. Ei nallesta onneksi kertalaakista jalatonta tehdä, se vaan istuu sitten hetken mättäällä syömässä marjoja :) Harmittaa kyllä niin perkeleesti, kun on nyt yksi tärkeä ”syöttö- ja laukaisutykki” vähemmän.

Tällä kaudella 1.divariin on tietenkin noussut taas uusia joukkueita, ja kuten jo mainittu, Karhuissakin muutoksen tuulet ovat puhaltaneet, joten ehkä se yhteinen pelisävel vaan tosiaan on vielä hukassa, mutta varmasti suuren työnalla. Viime kauteen nähden tämä kausi on ollut suoraan sanoen pettymys, mutta nyt vaan reeniä reeniä... Ja ainakaan meidän fanien volyymitasoon se ei millään muotoa vaikuta :D Vaikka oltaisiin sata maalia tappiolla, pelataan kunnialla loppuun. Hymy korviin, ja tukka tötterölle! :) Jokaisessa ottelussa nyt vaan on niin, että toinen voittaa, toinen häviää, ja sen perusteella jaetaan pisteet. Eikä nyt mitään tasapelimussutuksia. Aina ei ole kysymys siitä kumpi on parempi joukkue varsinaisessa ottelussa, mutta jos ottelussa ei pelata joukkueena lainkaan, on silloin aina tyydyttävä olemaan se toinen osapuoli, joka EI poistu areenalta tanssahdellen. Kuitenkin joukkueen henkisen hyvinvoinnin kannalta tarvittaisiin niitä voittoja. Jos joukkue aina häviää, on vaikeaa lähteä suurella sydämellä ja 100% tsempillä seuraavaan peliin, ja peli peliltä pienemmätkin asiat alkavat vaan masentaa enemmän ja enemmän. Jokainen kausi päättyy kuitenkin samalla tavalla: kolmella on mahdollisuus nousta liigaan, kolme putoaa sarjan alemmas. Miten ikinä Karhujen taival eteneekään, tarvitaan sekä joukkue-, että yksilökehitystä, taistelutahtoa, yhteishenkeä, viimeistelyä. Kun kaikki ovat tehneet parhaansa, pitäisi olla syytä hymyyn. Numerot ovat vain numeroita. 1.divari on nyt ja tässä, ja siellä taistellaan.

Syöttelypelissä parannusta on tapahtunut. Ainakin edelliseen kauteen verrattuna on pyritty syöttämään huomattavasti monipuolisemmin ja rytmikkäämmin, mutta tuntuu, että maalintekijöitä uupuu ja viimeistely on ollut jokseenkin puutteellista, ehkä hätäistä olisi oikea termi. Viime kausilta tuttua ”ryskettä ja ryminää” ei myöskään ole nyt nähty läheskään niin paljon kuin ennen. Enkä tarkoita vastustajan murjomista ambulanssin kyytiin, vaan lähinnä sitä ”mä vittu haluan sen pallon!” -meininkiä. Torkkeli on myös joutunut olemaan sivussa kentältä, joten silläkin varmasti lienee oma vaikutuksensa. Toki, kausi on käynnissä, ja aikaahan on vielä järjestää vaikka minkälaista yllätystä ;)

Hyökkäyspelissä toivoisimme näkevämme tulevaisuudessa lisää muunmuassa ”one-timereita”, nopeita seinäsyöttöjä, ja vähemmän yksilökikkailua, koska ainakin näin 1.divisioonassa tuntuu monella joukkueella olevan suuria puutteita maalivahtipelissä, ja todella moni joukkue lähettää aina kaksi pelaajaa yhden pallollisen pelaajan perään. Sen lisäksi, että maalivahdit ovat usein täysin hakoteillä jo muutenkin, asettuu koko vastustajan joukkue (tai no 3-4 pelaaja vähintään) samaan linjaan maalin edustalle, jolloin maalivahti ei näe juuri mitään, mistään (tämäkin täysin käsittämätöntä kun puhutaan tämän tason salibandysta). Näin meille jää, kuin tilauksesta, tilaa muulle rakentavalle, kuin sille maalin edessä kikkailulle, esimerkiksi kunnon kaukopommeille laidoista. Kulmapelaamiseen rohkeutta lisää ja viivan tuntumaan tarkkoja syöttöjä. Ja tämä vain siis täysin IMO.

Usealla joukkueella on myös ollut vaikeuksia käynnistää omia hyökkäyksiään. He toistavat samaa kuviota kerta toisensa perään, joko saaden sen toimimaan, tai sitten ei. Ehkä yksi viidestä hyökkäyksestä saattaa olla jotain uutta sohimista ja usein peli kilpistyy pyörimään keskialueelle. Lisää tarkkaa karhunsilmää peliin, ja moni joukkue on pulassa! Oma mielipiteeni on se, että sarjataulukon kärjessä ovat tällä hetkellä ne joukkueet, jotka peleillään ovat sijoituksensa täysin ansainneetkin. Mutta tiedän, mä niin tiedän, Karhut tulevat vielä! Olemmehan sentään ainut karhulaji, joka ei talviunia nuku! Tämä ei vielä ole salibandyliigaa, mutta teoreettisesti vain askeleen perässä. Ei tässä mitään kouluasählyä ole tultu pelaamaan tai katsomaan.

Go girls! FBT Karhut on joukkue, jota on ilo kannattaa! Välillä tuntuu kuin olisi itsekin kentällä mukana, se on tunne jota on vaikea millään korvata! Kiitos!!

©#Sqck