Entisten salibandypelaajien kirjoitelmia porilaisen FBT Karhujen naisten edustusjoukkueen kuulumisista ja tapahtumista. Osittain Postaukset ovat videokoosteita menneistä peleistä. Seuratkaa miten Karhujen taival etenee ja mikä tärkeintä, käykää kannustamassa Karhunaiset vähintäänkin kotipeleissä voittoon!
FBT Karhut Naiset edustus
perjantai 5. joulukuuta 2014
keskiviikko 3. joulukuuta 2014
Pohdintoja ja mielipiteitä maalivahdin merkityksestä joukkueessa
Kentän
laidalta peliä on aina helpompaa seurata kokonaisuudessaan, kuin
itse kentällä pelattaessa. Pelaajilla ei ole silmiä selässä,
joten se, joka kentällä pystyy helpoiten ja parhaiten seuraamaan
pelinkulkua, vastustajien kuvioita ja ennakoimaan mm. tulevia
hyökkäyksiä on maalivahti. Karhuilla maalivahdit ovat
aika-ajoin pyrkineetkin peliä ohjaamaan, ja se on äärimmäisen
hyvä ja tärkeä asia. Pitää myös muistaa, että maalivahti on
joukkueesta ainoa pelaaja, joka saa pelata palloa käsin, joten niitä
KÄSIÄ pitää käyttää, läpi koko pelin. Joukkuetta saa, ja
pitää auttaa!
Itse olen kiinnittänyt positiivisesti huomiota
muutamankin maalivahdin pelitapaan, ja kokonaisuuteen:
Hyvää
pelinlukua, käsien käyttöä, hyvää liikkuvuutta – tässä
muutama mielestäni tärkeä poiminta. Mitä laajemmin liikkuu
alueellaan, ja käyttää jalkojen lisäksi niitä käsiä korkeuden
ja leveyden lisäämiseen, sitä suuremman osan takana olevasta
maalista peittää. Tämä on matemaattinen fakta. Itse aikoinani
maalivahtina pelatessani ymmärsin tuon asian tärkeyden, etenkin
oman joukkueen puolustuksen, ja keskikenttäpelaamisen kannalta.
Kotipelejä
seuratessa on kyllä tullut huomattua, miten maalivahti jos
toinenkin, pelin jo omassa päädyssä pyöriessä, suoraan sanottuna
ISTUU oman maalinsa edessä, tai nojailee käsiinsä lattiaa vasten
polvillaan istuen ja PAIKALLAAN. Ja sitten vielä se olematon käsien
käyttö!! Mitä oikein on tapahtunut? Kun niillä käsillä voisi
peittää valmiiksi sitä maalin yläosaakin, mutta ei... Jalatkin
kyllä toimivat niitä maata pitkin tulevia vetoja vastaan jos kiire
tulee, se kerrottakoon! Korkeat pallot voi poimia vain käsin! Tätä
paikallaan kökkimistä ja maalin peittämättä jättämistä mä en
vaan voi ymmärtää. Maalivahti on pelissä se, joka juoksee
vähiten, niin pitääkö sen herra isä vielä oikein istua pelin
aikana? Maalilla voi, ja PITÄÄ liikkua silloinkin, kun sitä ”jo
syntynyttä paniikkia” ei vielä ole. Välillä on jopa tuntunut,
että tolppien välissä on täysin kädetön, ja lisäksi vielä
puolijalatonkin veska. Ihan kuin olisi opeteltu pelaamaan kädet
vartalonmyötäisesti. Miten torjut käsillä yllättäen kohti
yläpesää tulevan pallon, jos nojailet niillä lattiaan hyökkäyksen
ollessa käynnissä, ja käytät niitä lähinnä ryömimiseen?
-Aivan: Tuurilla!
Toinen suurempi puute monella maalivahdilla on se, että se vähäinenkin liikkuminen, mikä tapahtuu, tapahtuu tasan maalitolppien välissä. Siinä kyllä riittäisi tilaa liikkua, enemmänkin kuin vain se ”oma pyhäalue”, ja kuten jo aiemmin mainittu, mitä enemmän kerkiää tulla vastaan, sitä suuremman alueen takana olevasta maalista peittää. Toimiessaan tämä pakottaa vastustajan myös joko laukomaan tai syöttämään jo kauempaa, sillä eihän pelaaja voi maalivahdin läpi juosta. Tällaisia ylämummoja olisi muutaman joukkueen häkkiin suhteellisen helppo vedellä, koska niin moni maalivahti kököttää lähestulkoon maalin sisällä, jopa vielä silloinkin kun ollaan jo hyökkäysalueella tai laidasta tulossa.
Tämä
vaatisi siis sitä kuuluisaa treeniä, treeniä ja treeniä – Omiin
kaukovetoihin vauhdista voimaa ja tarkkuutta, ja maalivahdille
harjoitusta niiden nappailuun ja pelin avauksiin, ja lisää
rohkeutta peliin. Jos näitä vastustajan (onnistuneita)
kaukovetoja saisi napsittua enemmän suoraan oman veskan hanskaan,
tai vähintäänkin ohjattua torjumalla muualle kuin suoraan
keskelle, vähentäisi tämä teoreettisesti sitä naisille kuuluisaa
”räiskimistä maalin edustalla”. Tämä taas loogisesti
vaikuttaisi myös omaan kokonaispeliin. 1.divisoonan
maalivahtitasossa (kuten jo ihan joukkueiden kokonaisuuksissakin) on
niin paljon tasoheittelyä, että juuri siitä syystä muunmuassa
maalivahtipelille jääkin yllättävän suuri rooli. Joukkuelajihan
tämä on, ja sen ollakseen pelinä toimivaa, on jokaisen yksilön
tehtävä kaikkensa, ei itsensä, vaan joukkueen eteen.
Tällä
kaudella monella joukkueella puolustus on kirjaimellisesti sanonnan
mukaan ”hidas, mutta kankea”, ja meillä taas tuntuisi olevan
nopeitä kipittäjiä hyökkäyspuolella, joka antaisi tietenkin
veskalle enemmän tilaisuuksia myös niihin kuuluisiin pitkiin
avauksiin, ja täten mahdollisuuksia esim. nopeisiin 1-1 tai 1-0
tilanteisiin, ja tietenkin niistä seuraaviin jatkotilanteisiin.
Kuten kaikki, tämäkin vaatii tietenkin terveen järjenkäytön
lisäksi myös hyvää pelinlukutaitoa. Sivustaseuraajan kun on niin
helppo sanoa, että tilaisuuksia on kyllä ollut. Tosin, tällä
kaudella olenkin positiivisesti yllättynyt siitä, että pitkiä
avauksia on lisätty.
Täydellinen pitkä avaus on mielestäni luja
(vrt.nopea), matala, viivan tuntumaan.
Treeniä vaan lisää, ja voilà!! Kun laitapelaaminenkin on
hallussa, on tällaisella taktikoinnilla helppo nopeasti muuttaa
pelin suuntaa, ja ”juoksuttaa” vastustajaa ja joissakin
tapauksissa ”sekoittaa urakalla pakkaa”. Toimiessaan tällaisen
taktiikan lisäys peliin toisi meille lisää plussaa ja saattaisi
joukkueen jos toisenkin kyllä varmasti pulaan. Onhan näitä jo
tällä kaudella nähtykin: kun homma toimii, verkko heiluu...
Karhunaiset ovat kehittyvä, potentiaalisia pelaajia omaava joukkue, jossa suuri ikäjakauma varmasti on myös plussaa. En ole ollut kärpäsenä katossa, mutta vaikuttaisi, että joukkuehenki on kohdillaan, ja tytöt pystyvät mihin vaan, kunhan asia kerrallaan saadaan kohdilleen.
Teksti saattaa kuulostaa itsekkäältä näin ex-maalivahdin suusta, mutta ei tässä vielä kaikki, pohdintoja on tulossa lisää ;) Eikä pelkästään maalivahdeista :D
Muistakaa, edelleen nämä ovat vain meidän näkemyksiämme.
Is this fact or fiction? -It's your choice... ;)
© #Sqck
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)