Pohdintoja ja mielipiteitä maalivahdin merkityksestä joukkueessa

Kentän laidalta peliä on aina helpompaa seurata kokonaisuudessaan, kuin itse kentällä pelattaessa. Pelaajilla ei ole silmiä selässä, joten se, joka kentällä pystyy helpoiten ja parhaiten seuraamaan pelinkulkua, vastustajien kuvioita ja ennakoimaan mm. tulevia hyökkäyksiä on maalivahti. Karhuilla maalivahdit ovat aika-ajoin pyrkineetkin peliä ohjaamaan, ja se on äärimmäisen hyvä ja tärkeä asia. Pitää myös muistaa, että maalivahti on joukkueesta ainoa pelaaja, joka saa pelata palloa käsin, joten niitä KÄSIÄ pitää käyttää, läpi koko pelin. Joukkuetta saa, ja pitää auttaa! 

Itse olen kiinnittänyt positiivisesti huomiota muutamankin maalivahdin pelitapaan, ja kokonaisuuteen:

Hyvää pelinlukua, käsien käyttöä, hyvää liikkuvuutta – tässä muutama mielestäni tärkeä poiminta. Mitä laajemmin liikkuu alueellaan, ja käyttää jalkojen lisäksi niitä käsiä korkeuden ja leveyden lisäämiseen, sitä suuremman osan takana olevasta maalista peittää. Tämä on matemaattinen fakta. Itse aikoinani maalivahtina pelatessani ymmärsin tuon asian tärkeyden, etenkin oman joukkueen puolustuksen, ja keskikenttäpelaamisen kannalta.

Kotipelejä seuratessa on kyllä tullut huomattua, miten maalivahti jos toinenkin, pelin jo omassa päädyssä pyöriessä, suoraan sanottuna ISTUU oman maalinsa edessä, tai nojailee käsiinsä lattiaa vasten polvillaan istuen ja PAIKALLAAN. Ja sitten vielä se olematon käsien käyttö!! Mitä oikein on tapahtunut? Kun niillä käsillä voisi peittää valmiiksi sitä maalin yläosaakin, mutta ei... Jalatkin kyllä toimivat niitä maata pitkin tulevia vetoja vastaan jos kiire tulee, se kerrottakoon! Korkeat pallot voi poimia vain käsin! Tätä paikallaan kökkimistä ja maalin peittämättä jättämistä mä en vaan voi ymmärtää. Maalivahti on pelissä se, joka juoksee vähiten, niin pitääkö sen herra isä vielä oikein istua pelin aikana? Maalilla voi, ja PITÄÄ liikkua silloinkin, kun sitä ”jo syntynyttä paniikkia” ei vielä ole. Välillä on jopa tuntunut, että tolppien välissä on täysin kädetön, ja lisäksi vielä puolijalatonkin veska. Ihan kuin olisi opeteltu pelaamaan kädet vartalonmyötäisesti. Miten torjut käsillä yllättäen kohti yläpesää tulevan pallon, jos nojailet niillä lattiaan hyökkäyksen ollessa käynnissä, ja käytät niitä lähinnä ryömimiseen? -Aivan: Tuurilla!

Toinen suurempi puute monella maalivahdilla on se, että se vähäinenkin liikkuminen, mikä tapahtuu, tapahtuu tasan maalitolppien välissä. Siinä kyllä riittäisi tilaa liikkua, enemmänkin kuin vain se ”oma pyhäalue”, ja kuten jo aiemmin mainittu, mitä enemmän kerkiää tulla vastaan, sitä suuremman alueen takana olevasta maalista peittää. Toimiessaan tämä pakottaa vastustajan myös joko laukomaan tai syöttämään jo kauempaa, sillä eihän pelaaja voi maalivahdin läpi juosta. Tällaisia ylämummoja olisi muutaman joukkueen häkkiin suhteellisen helppo vedellä, koska niin moni maalivahti kököttää lähestulkoon maalin sisällä, jopa vielä silloinkin kun ollaan jo hyökkäysalueella tai laidasta tulossa.

Tämä vaatisi siis sitä kuuluisaa treeniä, treeniä ja treeniä – Omiin kaukovetoihin vauhdista voimaa ja tarkkuutta, ja maalivahdille harjoitusta niiden nappailuun ja pelin avauksiin, ja lisää rohkeutta peliin. Jos näitä vastustajan (onnistuneita) kaukovetoja saisi napsittua enemmän suoraan oman veskan hanskaan, tai vähintäänkin ohjattua torjumalla muualle kuin suoraan keskelle, vähentäisi tämä teoreettisesti sitä naisille kuuluisaa ”räiskimistä maalin edustalla”. Tämä taas loogisesti vaikuttaisi myös omaan kokonaispeliin. 1.divisoonan maalivahtitasossa (kuten jo ihan joukkueiden kokonaisuuksissakin) on niin paljon tasoheittelyä, että juuri siitä syystä muunmuassa maalivahtipelille jääkin yllättävän suuri rooli. Joukkuelajihan tämä on, ja sen ollakseen pelinä toimivaa, on jokaisen yksilön tehtävä kaikkensa, ei itsensä, vaan joukkueen eteen.

Tällä kaudella monella joukkueella puolustus on kirjaimellisesti sanonnan mukaan ”hidas, mutta kankea”, ja meillä taas tuntuisi olevan nopeitä kipittäjiä hyökkäyspuolella, joka antaisi tietenkin veskalle enemmän tilaisuuksia myös niihin kuuluisiin pitkiin avauksiin, ja täten mahdollisuuksia esim. nopeisiin 1-1 tai 1-0 tilanteisiin, ja tietenkin niistä seuraaviin jatkotilanteisiin. Kuten kaikki, tämäkin vaatii tietenkin terveen järjenkäytön lisäksi myös hyvää pelinlukutaitoa. Sivustaseuraajan kun on niin helppo sanoa, että tilaisuuksia on kyllä ollut. Tosin, tällä kaudella olenkin positiivisesti yllättynyt siitä, että pitkiä avauksia on lisätty. Täydellinen pitkä avaus on mielestäni luja (vrt.nopea), matala, viivan tuntumaan. Treeniä vaan lisää, ja voilà!! Kun laitapelaaminenkin on hallussa, on tällaisella taktikoinnilla helppo nopeasti muuttaa pelin suuntaa, ja ”juoksuttaa” vastustajaa ja joissakin tapauksissa ”sekoittaa urakalla pakkaa”. Toimiessaan tällaisen taktiikan lisäys peliin toisi meille lisää plussaa ja saattaisi joukkueen jos toisenkin kyllä varmasti pulaan. Onhan näitä jo tällä kaudella nähtykin: kun homma toimii, verkko heiluu...

Karhunaiset ovat kehittyvä, potentiaalisia pelaajia omaava joukkue, jossa suuri ikäjakauma varmasti on myös plussaa. En ole ollut kärpäsenä katossa, mutta vaikuttaisi, että joukkuehenki on kohdillaan, ja tytöt pystyvät mihin vaan, kunhan asia kerrallaan saadaan kohdilleen.

Teksti saattaa kuulostaa itsekkäältä näin ex-maalivahdin suusta, mutta ei tässä vielä kaikki, pohdintoja on tulossa lisää ;) Eikä pelkästään maalivahdeista :D

Muistakaa, edelleen nämä ovat vain meidän näkemyksiämme. 
Is this fact or fiction? -It's your choice... ;)

© #Sqck




KATSOKAA!!!!!!!
Maalivahdeista kun puhe on, loppuun pieni 
kooste joukkueen maalivahdin 
#50 Milla Halmeen torjunnoista: 

©Liluka